Kuvat: Noora Haapanen

Historiaa
Manssi on alkuperältään englantilainen rotu ja se esiintyy kirjoissa nimellä black&tan terrieri jo 15.vuosisadalla.

1800-luvulla tämä terrieri oli yksi suosituimmista roduista englannissa osittain siksi, että se oli erittäin kyvykäs rottakoira. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut pienpetojen pyynti maanpäällä. Sitä käytettiin myös muiden rotujen luomiseen. Esimerkiksi dobermannien kehityksessä mansseilla on ollut suuri osuus.

1924 rotu sai nimekseen manchesterinterrieri, koska se oli niin suosittu juuri Manchesterin kaupungin ympärillä. Toisen maailmansodan aikana rotu kuoli melkein sukupuuttoon. 1945 Englannissa oli jäljellä vain 11 puhdasrotuista manchesterinterrieriä. Nämä koirat sekä muutamat USA:n tuonnit ovat nykyisten manssiemme esivanhemmat.
Suomessa kasvatustyö alkoi 1986. Tiettävästi ensimmäinen manssi rantautui suomeen 1967.
 
 
Kuvat: Noora Haapanen

Luonne
Manssi on luonteeltaan valpas, eloisa, älykäs ja uskollinen. Useat manssit ovat itsenäisiä ja teräviä luonteeltaan. Vieraisiin ihmisiin ja koiriin manssi suhtautuu varauksellisesti. Se ei kuitenkaan saa olla vihainen tai arka. Valppaus kuvastaa manssia, sillä manssi tarkkailee ympäristöään herkeämättä.
Vaikka rodun alkuperäinen käyttötarkoitus on hävinnyt, löytyy manssista silti vielä alkuperäisiä taipumuksia erinomaisena hiirien, myyrien ja rottien pyytäjänä. Atleettisena ja ketteränä koirana manssi on erinomainen harrastuskaveri esimerkiksi agilityssa.

Terveys
Manchesterinterriereillä esiintyy tyypin 1 von willebrandin verenvuototautia. Se on yleisin koirilla esiintyvä perinnöllinen verenvuototauti. Koira sairastuu tautiin, jos se perii sitä aiheuttavan geenin muunnoksen molemmilta vanhemmiltaan. Taudin olemassaolo voidaan selvittää DNA-testillä. Testauksen lopputulos on aukoton.

Testauksen tulos voi olla:
A)Terve- ilman taudin aiheuttavaa geeniä
B)Terve- taudin aiheuttavan geenin kantaja
C) Sairas

Kahta kantajaa ei suositella yhdistettävän.
(tekstit lainattu manssien JTO:sta.)
 
 
Kuvat: Paula Lauanne

Manssi on pääsääntöisesti terve rotu. Nyt kun koiria on alettu enemmän terveystutkimaan, on valitettavasti löytynyt myös muita kuin puhtaita tuloksia.

Silmien osalta ensimmäiset lasiaisen rappeuma tulokset, polvien patellaluksaatiota ja sydämen sivuääniä. Myös kilpirauhasen vajaatoimintaa on ilmennyt muutamilla koirilla ja ne ovat lääkityksellä.

Tapaukset ovat yksittäistapauksia, mutta niihin tulee suhtautua sopivalla vakavuudella. Mansseja tulisi kuitenkin tutkia vielä useampia yksilöitä, jotta tilannetta nähtäisiin laajemmin. Vähintään jalostukseen käytettävät koirat tulisi olla aina terveystutkittuja silmien, polvien ja sydämen osalta. Jokaisen kotikoirankin panos terveystutkimuksiin on aina arvokasta tietoa koko rodulle ja koiran kasvattajalle.


Rotumääritelmä
Manchester Terrier - alkuperämaa Iso Britannia
FCI:n ryhmä 3 Terrierit (alaryhmä 1).
(Rotumääritelmä hyväksytty FCI: 24.6.1987, käännös SKL-FKK:n hallituksen 20.3.1997)

Yleisvaikutelma
Tiivis- ja terverakenteinen, tyylikäs ja voimakas

Ominaispiirteet
Innokas, tarkkaavainen, iloinen ja reipas

Käyttäytyminen ja luonne
Älykäs ja uskollinen

Pää
Litteä, tasainen ja kiilamainen.

Kallo-osa: pitkä.
Kirsu: väriltään musta.
Kuono-osa: silmien alta täyteläinen ja kirsua kohti kapeneva.
Huulet: tiiviit.
Leuat/hampaat/purenta: leuat ovat suorat. Täydellinen ja säännöllinen leikkaava purenta ts. yläleuan etuhampaat peittävät tiiviisti alaleuan etuhampaat. Hampaat ovat tasaisessa rivissä.
Posket: poskilihakset eivät ole korostuneet.
Silmät: pienet, säkenöivät, väriltään tummat, mantelin muotoiset, eivät ulkonevat.
Korvat: pienet ja V:n muotoiset. Taitekohta on selvästi kallon ylälinjaa korkeammalla. Korvien kärjet taittuvat pään myötäisesti silmien yläpuolelle.

Kaula
Melko pitkä ja lavoista päätä kohti kapeneva. Niskalinja on hieman kaartuva. Ei löysää kaulanahkaa.

Runko
Lyhyt.
Lanne: hieman kaartuva ja erottuva.
Rintakehä: eturinta on kapea ja syvä. Kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet.

Häntä
Lyhyt, tyvestään paksu kärkeä kohti oheneva, kiinnittynyt selän kaaren jatkeeksi, ei saa nousta selkälinjan yläpuolelle.

Eturaajat
Yleisvaikutelma: eturaajat ovat täysin suorat, hyvin rungon alle asettuneet ja pituudeltaan oikeassa suhteessa runkoon.
Lavat: sileät ja viistot.
Kyynärpäät: tiiviisti rungon myötäiset.
Käpälät: pienet ja vahvat, muodoltaan puoliksi jäniksenkäpälät, varpaat ovat hyvin kaareutuneet.

Takaraajat
Yleisvaikutelma: takaraajat ovat vahvat ja lihaksikkaat, eivät pihtikinttuiset eivätkä sisäkierteiset.
Polvet: hyvin kulmautuneet.
Käpälät: kuten etukäpälät.

Liikkeet
Suorat, vapaat ja tasapainoiset. Eturaajojen askel on maatavoittava ja takaraajojen työntö voimakas.

Karva
Pinnanmyötäinen, sileä, lyhyt ja kiiltävä ja tiivis.

Väri
Kiiltävänmusta mahonginpunaisin merkein jotka ovat jakautuneet seuraavasti:
päässä kirsu ja kuononselkä ovat kiiltävän mustat, muu kuono kirsuun asti punaruskea. Pieni punaruskea merkki kummassakin poskessa ja kummankin silmän päällä. Alaleuassa ja leuan alla on selvä V:n muotoinen kuvio. Raajat ovat polvesta alaspäin punaruskeat lukuunottamatta varpaita, joissa on mustat siveltimenvetoa muistuttavat merkit, ja aivan käpälien yläpuolella olevaa selvää mustaa täplää, ns. peukalonjälkeä. Takaraajojen sisäpuoli on punaruskea, mutta muuttuu mustaksi polvinivelen kohdalla. Hännän alapuoli ja peräpeili ovat punaruskeat, peräpeili kuitenkin mahdollisimman kapeasti, jotta häntä peittää sen. Rinnassa on kummallakin puolella pieni punaruskea merkki. Punaruskea väri takaraajojen ulkosivuilla (ns.breeching) ei ole toivottavaa. Missään tapauksessa punaruskea ja musta väri eivät saa sekoittua keskenään, vaan niiden välisen rajan tulee olla selvä.

Säkäkorkeus
Ihannesäkäkorkeus uroksilla 40 - 41 cm ja nartuilla 38 cm.

Virheet
Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

HUOM.
Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.